Materiaaliluokitus luo perustan hyvälle sisäilmalle

Muu tiedote, julkaisupäivä 18.4.2008

Suomalainen materiaaliluokitus luo perustan hyvälle sisäilmalle tavallisissa asuinrakennuksissa, kertoo tuore väitöstutkimus. Vähäpäästöisten materiaalien käytön lisäksi hyvä sisäilman laatu edellyttää, että rakenteiden rakennusaikainen kosteus on riittävän alhainen ja ilmanvaihto toimii hyvin.

VTT:n tutkijan Helena Järnströmin väitöskirja osoittaa, että sisäilman pitoisuuksiin eniten vaikuttavat tekijät ovat ilmanvaihtojärjestelmä, lattiapinnoite, kattopinnoite, seinäpinnoite, vuodenaika, sisäilman lämpötila ja kosteus sekä asunnon toiminta.

Järnström tutki sisäilman pitoisuuksia sekä rakenteiden päästöjä kahdeksassa asuinrakennuksessa rakentamisen aikana sekä ensimmäisen vuoden aikana käyttöönoton jälkeen. Tutkimuksen aikana mitattiin orgaanisten haihtuvien yhdisteiden eli VOC-yhdisteiden, formaldehydin ja ammoniakin sisäilman pitoisuudet ja emissiot rakenteista sekä lämpötilat, kosteus ja ilmanvaihto.

VOC-yhdisteiden kokonaismäärä (TVOC) oli tavallisesti yli S3-luokan eli 600 mikrogrammaa kuutiometriä (µg/m3) kohden juuri ennen luovutusta, mutta pitoisuus saavutti tavallisesti S3-luokkaa vastaavan tason ja joissain asunnoissa jopa S1-luokan eli 200 µg/m3 ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Yksittäisten VOC-yhdisteiden pitoisuudet laskivat eniten ensimmäisen kuuden kuukauden aikana asunnon käyttöönotosta, jolloin keskimääräiset pitoisuudet olivat tasolla 5-15 µg/m3.

Sisäilman suhteellinen kosteus (SK) vaikutti eniten formaldehydi- ja ammoniakkipitoisuuksiin. Korkeampia pitoisuuksia seurantajakson aikana mitattiin, kun SK oli yli 50 prosenttia. Formaldehydipitoisuus ei ylittänyt S2-luokan tasoa eli 50 µg/m3 missään tutkitussa asunnossa. Joissakin uusissa sekä asutuissa asunnoissa sisäilman ammoniakkipitoisuudet olivat yli S3-tason eli 40 µg/m3.

Emissiomittaukset valmiista rakenteesta osoittivat, että rakenteen päästöihin vaikuttavat kaikki sen eri komponentit eli runko, tasoite, liima ja lattiapinnoite. Oikeasta rakenteesta mitattiin usein merkittävästi korkeampia päästöjä kuin yksittäisistä materiaaleista laboratorio-olosuhteissa. Asennuksessa käytetyn liiman vaikutus oli selvästi nähtävissä niillä muovimattopinnoitteilla, jotka olivat VOC-yhdisteitä läpäiseviä.

Paikan päällä mitattujen päästöjen vaikutus sisäilman pitoisuuksiin oli noin 550 µg/m3 (noin 57 prosenttia mitatusta pitoisuudesta) TVOC:lle ja noin 45/40 µg/m3 (noin 100 prosenttia mitatusta pitoisuudesta) ammoniakille ja formaldehydille juuri valmistuneessa rakennuksessa. TVOC:n vaikutus pieneni noin 200 µg/m3:aan kuuden kuukauden aikana, kun taas ammoniakin ja formaldehydin osuudet pysyttelivät samalla tasolla. Kattorakenteen vaikutus pitoisuuksiin oli suurin, kun taas seinien osuus oli odotettua pienempi suuresta pinta-alasta huolimatta.

Järnströmin väitöstutkimuksen mukaan materiaaliluokitus luo perustan hyvän sisäilman saavuttamiselle, kun sisäilman pitoisuuksia vertaillaan luokituksen asettamiin tavoitearvoihin (FiSIAQ 2001).

Tutkimuksen perusteella esitetään kuitenkin ehdotuksia luokituksen edelleen kehittämiseksi. Sisäilma- ja päästötulosten perusteella määritettiin viitearvot eli arvot normaali ja poikkeava kuuden kuukauden ja yhden vuoden ikäiselle rakennukselle. Normaali arvo tarkoittaa tavallista päästötasoa, poikkeava arvo vaatii lisäselvityksiä ja mahdollisesti korjaustoimenpiteitä.

Helena Järnströmin väitös tarkastetaan lauantaina 26.4. Kuopion yliopistossa.