Pyykinkuivatus ja tomutuspaikat
Melkein jokaiselta piha-alueelta Suomessa löytyvät myös omat kuivatus- ja tomutusalueensa. Molempien alueiden paikka on harkittava tarkoin, hankaluutta paikan valintaan tuo se, että ne eivät voi sijaita vierekkäin. Puhdas pyykki ei pysy puhtaana kovinkaan kauan, jos muutaman metrin päässä on pölyä ilmaan tuottava tomutusalue. Molemmille alueille tulee lisäksi olla esteetön ja luonteva kulku, eivätkä ne saa sijaita turhan kaukana asunnoista. Jos taloyhtiöllä on hallinnassaan hyvin suurikokoiset piha-alueet, kannattaa harkita tulisiko edellä mainittuja paikkoja olla kahdet.
Pyykinkuivatusalueen paikka on näistä kahdesta muutenkin hankalampi valita. Paikan tulee olla aurinkoinen ja tasainen sekä siellä saa mielellään kulkea heikko tuulenviri. Toisaalta sen tulee olla kaukana pölyävästä paikoitusalueesta, tomutusalueesta ja lasten leikkipaikoista. Läheisyydessä ei saa olla suuria puita, joista mahdollisesti valuu tahrivaa mahlaa tai irtoaa siitepölyä.
Tomutustelineelle on helpompi löytää oma paikkansa. Tonttialueelta on vain etsittävä sellainen kolkka, jossa tomutus voidaan suorittaa kenenkään siitä häiriintymättä ja josta pöly ei pääse haitallisesti leviämään.
Yhteistä sekä tomutus- että pyykinkuivatusalueille on se, että niiden alusta kannattaa tehdä sellaisesta materiaalista, joka on helppo pitää puhtaana. Betonilaatat ja betonikivet esimerkiksi ovat molemmat sellaisia materiaaleja että ne voidaan tarpeen vaatiessa lakaista puhtaaksi pölystä tai jopa pestä. Kivituhka on huono vaihtoehto, sillä se pölisee kuivalla säällä ja on kurainen sadeilmalla. Erilaiset hiekkapinnat ja tai kivituhkat ovat pölyävyytensä vuoksi ehdottoman vääriä materiaalivalintoja näille alueille.
Itse kuivatus ja tomutustelineet hoidetaan ja huolletaan vuosittain, aina kun niissä on jotain puutteita havaittavissa. Maalaus muutaman vuoden välein ei tee tomutus- ja pyykkitelineistä ainakaan pahemman näköisiä, vaan parantaa koko pihan ulkonäköä.
Talvinen tamppausteline. Kuva Hanna Tajakka
